Kaksi kuukautta siinä meni, mutta sain vihdosta viimein luettua loppuun uusimman Harry Potterin (HP ja Kuoleman varjelukset). Tämä kirjasarjan päätösosa oli huomattavasti edeltäjiänsä paksumpi, ja aikuisempi. Kuoleman tematiikka oli vahvasti läsnä, samoin kuin aikuistumisen tuomat uudet asiat Harryn ja ystävien elämän kautta. Vaikka en ole lukenut koskaan kokonaan Taru Sormusten Herrasta – trilogiaa (onkohan se edes kirjana kolmiosainen?) niin yhtymäkohtia oli silti helppo havaita. Mutta eipä tuosta voi Rowlingia syyttää, sillä varmasti osa yhtymäkohdista on aivan tahattomasti luotuja. Ja kyllähän TSH:lle voikin tehdä kunniaa, sen verran ainutlaatuinen teos taitaa olla maailmassa.
Tykkäsin kovasti viimeisestäkin Harry Potterista, vaikka sellainen fiilis jäikin että elokuvaa odotellessa.. eli monet asiat vaikuttivat siltä kuin ne olisi tieten tahtoen kirjoitettu elokuvaamista varten. Kuinka mahtavalta näyttäisi esimerkiksi lohikäärmeen vapautus tai luutien selässä kuolonsyöjiä vastaan taistelu..
